Puubriketti

[Touko]

https://woodgears.ca/reader/alois/press.html

[Touko]

Tuli mieleen että miten onnistuisi hiilen briketöinti? Hiilibriketit taitaa pysyä kasassa melko hyvin. Puuhiilissä on paljon energiaa kiloa kohti, mutta tiheys on pieni. Puuhiilihän on ikäänkuin vaahtoa, kun taas kivihiili on parhaimmillaan puhdasta grafiittia. Häkäpöntön arinan alle kertyy suuri määrä hiiliputua, olen sitä kerännyt monta saavillista talteen. Siitä kun siivilöisi tuhkat pois ja puristaisi briketiksi niin voisi sen kierrättää takaisin pilkkeen sekaan. Olisi melkoista rakettipolttoainetta. Kaupoissa grilliin myytävissä hiilibriketeissä taitaa aina olla savea joukossa, hidastamassa palamista.

[jussiäystö]

siinä vanhassa suomifilmissä , missä sitä rootinpuhallin kuormaautoa esitellään, on hiiliprikettin valmistus osin mukana , olen kyllä seulottua hiiltä palauttanut pilkeiden sekaa, pölyn olen seulonut pois jossa on ehkä enemmänkin kivennäistä /lasia

[jussiäystö]

tuo toukon , maitsema priketin hajominen myöhemmin ajon loputtua , toi mieleen seuraavan ajatuksen , kun turve kestää pöntössä hajoamatta , johtuuko se siitä sen turpeen kuitumaisesta rakenteesta joka sitoo sen, ei mistään "liimasta" --kun olin kerra käymässä museopaperitehtaalla sanoi esitelijä että puu jauhettiin hiertämällä jolloin tuloksena oli kuitumaista massaa, joka piti paperin kasassa lingniinin kanssa - jospa jauhettaisiin puu niin, että tuloksena olisi enemmän kuitumaista tulosta tai lastumaista massaa ja se sitten puristettaisiin sekoituksen jälkeen ,eikö se jo pysyisi paremmin kasassa hajoamatta pöntössä , ja säkissä olisi enemmän kilometrejä,, kun tuo putu on niin "lyhyttä "ei se pysy kasassa kun lämmöt tai kosteus nousee - siinä olisi sitä "kaviaaria"

[jussiäystö]

niin ttuossa joku taisi mainita naapurin priketti prässistä,, jos hälle saisi koe puristettavaksi annoksen vanhanajan lastuvillaa, eikö se pysyisi kasassa olis mielenkiintoinen kokeilla koe ajaa moista pötköä

[Pihinää pöntössä]

Turpeen kuitumainen rakenne johtuu sarojen juurista. Ne sitovat massan kasaan sen kuivuttua.
Turvelaaduissa on eroja esim. on sara-, rahka- ja puu-turvetta. Ensin mainittu pysyy parhaiten kasassa.
Lisäksi maatuneisuusaste vaikuttaa.

Ligniini pyritään erottelemaan tarkkaan paperin velmistuksessa. Mielellään sellutehdas jos saisi niin ottaisi puuta jossa ei ole ligniiniä kun se on vain riesana massan valmistuksessa. Vaan sellaista puuta ei ole kun ligniini on juuri se, joka tekee kasvista puuvartisen. Ligniini ts. Mustalipeä poltetaan sellutehtaassa energiaksi. Mekaanisessa massan valmistuksessa hiertämällä ja kemiallisessa keitossa on lähinnä ero kuidun pituudessa. Jälkimmäisessä saadaa pitempiä kuituja. Ja kuidun pituus on juurikin se syy miksi Suomen puulajeista lähinnä havupuu kelpaa massateollisuuteen.

[jussiäystö]

Se museo jossa kuitumassaa tehtiin , oli verlan alue , kuinka se lingniini silellä käytettiin/erotettiin , niin en muista mutta alkeelinen oli tuo prosessi, tehtiin sellaisia jäykkiä pahvilevyjä esim,, kuva tauluihiin kouluihin, jne,, kuitu näyteli suurta osaa,,

[jussiäystö]

jos tekisi sellaisen priketti prässin , jossa edestakaisin liikuva mäntä joka puristaa massan paloiksi niin samassa yhteydessä se myös leikkaisi pöllistä pitkiä lastuja jotka sitten puristuisi priketiksi,, jos sahaa esim mootorisahalla puun pituussuuntaan niin tuloksena on kummaa pitkää lastua- josko jokin sellainen leikkaustapa ennen prässäystä toimisi,,